En oikeestaan ees tiä ketä varten tätä kirjotan. Taisiis, tottakai ilahdun jos joku näitä jaksaa lukea ja saa ehottomasti jakaa jos haluaa, teen tän blogin ihan vaan sitä varten että saan purettua ajatuksia jonnekki.
En aio kertoa itsestäni kovinkaan tarkasti, jottei ala vaivata että joku täältä mut tunnistaa. Sen voin kuitenki sanoa että olen alottanut lukion tässä jonkin aikaa sitten ja voisin sanoa että se oli elämäni paras päätös. Mennä sinne lukioon.
Yläaste oli pelkkää helvettiä. Ei mitään muuta. Kuten jo arvata saattaa, kiltit naapurintytöt jätetään pois porukasta heti alussa. Sun pitää juoda, polttaa, olla insta/ask.fame tai muulla tavalla elämässäs hirveen onnistunu ennenku sun kans voi julkisilla paikoilla liikkua. Älkää nyt takertuko siihen jos yläaste oli juuri sulle tosi ihanaa aikaa ilman nuita, pääpointti on että joissain kouluissa se ns. 'porukka' koostuu juuri noista jotka kokee olevansa jollain tavalla arvokkaampia kun niillä on hakija ja enemmän vapauksia. En mä sit koskaan päässyt porukkaan ja ne oli ehkä elämäni paskimmat 3 vuotta. Olin ihan satavarma että tämmöseksi se minun elämä nyt jäi, kaikki nähty ja voisin vaikkaa lopettaa elämisen tähän paikkaan. Vaikka eihän se sillon mitään elämistä ollu. Enemmänki selviytymistä.
Sit alko lukio. Uus paikkakunta, uudet kaverit. Oon itkeny tän koko kuukauden onnesta koska ei sitä vaan vieläkään tajua, en ole ennää huonompi ku muutkaan ja voin olla just tämmöne ku haluan. En sitten tiä onko lukiossa vain aikuismaisempaa porukkaa vai oliko mun entinen koulu harvinaisen paska. Oli miten oli, mä en halua muistella mun yläaste aikoja. Ne oli hirveitä, siinä kaikki.
Aattelin siis että mikäs sen parempi ajankohta alottaa tällane blogi kuin nyt. Uus elämä eessä ja kaikki hyvin. Ainakin toistaiseksi. Jos jossain vaiheessa alkaa mennä paskemmin nii mikäs siinä, aina löytyy niitä jotka jaksaa lukea toisten kärsimisestä :-) eimuuta, adios
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti