Kuuntelen spotifysta akustista musaa ja katselen matkailukuvia netistä. Rantoja, vuoria, viidakkoja, peltoja... Ikävöin tuota kaikkea niin paljon. Vaikka pelkäänkin lentämistä, mikään ei ole niin vapauttavaa kuin tuntea se nousu. Mä ikävöin matkustelua niin paljon.
Ei sillä, etten olisi matkustellut paljoa. Nopeasti laskettuna lentokoneessa oon ollu ainaki sen 30 kertaa. Vain kerran oon käyny Euroopan ulkopuolella, New Yorkissa, mutta voisin silti sanoa että 16-vuotiaaksi oon reissanu aivan kivasti. Enkä vaihtais mitään. Mun vanhemmat suosii pakettimatkoja, joten tottakai kanarialla oon reissannu ( jouluna tulee muuten neljäs kerta), mutta esimerkiksi Liettuassa meillä oli vain lennot, ja kiertelimme keskellä yötä etsien hotellia. Mä nautin sellaisesta, tavallaan seikkailusta. Ja haluan kokea sellaista vielä niin paljon lisää.
Sit ku oon tarpeeks vanha (ja rikas) siihen, käytän vaikka kaikki rahat matkusteluun. Mä haluan nähdä Aasian ja Etelä-Amerikan. Jenkeissä haluaisin käydä Grand Canyonilla. Ja tottakai Australia. Matkustelu on mulle ihan oikeasti jotain niin pyhää, varsinkin viime vuosina kun mulla oli kotipaikkakunnalla hirveen paha olla. Mulla on korkean- ja ahtaanpaikankammo sekä jonkinsortin paniikkihäiriö, joten lentokone on tottapuhuen aika hirveä paikka näin kun miettii. Mutta oon viettäny siellä mun parhaat päivät pienestä asti joten oon pikkuhiljaa alkanu miettiä ettei mulla oo syytä pelätä. Vaikka kuolisin, oon eläny jo nyt niin täysillä kuin vain pystyn. Ja jatkan joka päivä eteenpäin. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti